Ettei olis kevättä rinnoissa ku on aivan liian hyvä boogie päällä niinku normitilanteeseen verrattuna? Vaikka eilen oli maanantai niin meikä ajeli onnellisena töihin, luukutti stereoita täysillä ja hymyili koko 55 kilometrin matkan autuaana. Tsiizuz, mikä mua vaivaa??
Kyllä vaan, itselläkin kävi mielessä että onkohan lääkitys kunnossa. Tai koska mitään lääkitystä ei ole niin pitäis varmaan käydä hakemassa. Lumelääkkeet nyt ainakin. Aurinko on porottanut monta päivää ja näinköhän se lisääntynyt valon määrä alkaa vaikuttaan jopa tän paatuneen arctisen talvi-ihmisen aivolohkoihin. Lenkkeily D-vitamiinin säteilyttämänä on ollut ihanaa.
Tosin eipä näistä Eikun kanssa yks hyytävän jäätävä pe-ilta tehdystä iltalenkistäkään oo kovin kauaa aikaa ehtiny kulumaan. Pakkasta oli reilut 20 astetta ja karvat huurussa ja naamat kohmeessa painatettiin polkuja silti parin tunnin ajan. Aika kreisiä ja kreisejä. Mahtoikohan edes sauna sulattaa siitä syväjäästä.
Nyt on silti kesä lähempänä ku talvi joten eiköhän olis aika napsia ne jouluvalot pois (ja ne kaikki värilliset-, vilkkuvat- ja kaapelvalot pitäis lailla kieltää) ja nauttia luonnon omasta UV-säteilystä mikä tulvii ovista ja ikkunoista. Voi tätä positiivisen energian määrää. Tai no ainakin energian määrää.
Kevät on nyt parhaimmillaan ja kesä on vielä edessä. Kaikki varmasti odottaa kuumaa kesää kieli pitkällä: aurinkoa, saunaa, järveä, grillausta, aurinkoa, lomaa, valoa...
Ja kun saa tarpeeksi saa valohoitoo niin syttyy aurinko jopa päähänkin.
Vai toisinpäin...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti