Hyvä päivä

Jotku päivät vaan on parempia kuin toiset. Tää oli hyvä päivä vaikka periaatteessa ei tapahtunu mitään ihmeellistä mut silti tapahtu kaikenlaista ihmeellistä. Mulle.

Aamu sai jo hyvän startin sillä että mua pyydettiin tuuraamaan bodycombat. No voisko mulla olla parempaakaan tekemistä? Not!! Pian huomasin että on tullu suostuttua myös salille tekeen selkätreeniä. Vähänkö kivaa!!

Ennen salille lähtöä yksi ystävä soitti ja sain sykkeet ja sähköt pitkästä aikaa niiiiin korkeelle että olin melkein unohtanu miltä tuntuu ku käämit palaa. Eikä ne suinkaan palanu ystävälle vaan erinäisille asioille. Kai siinä hermopinteessä pari kaloriakin sai palamaan mutta toivottavasti pystyin olemaan henkisenä tukena kaverille edes vähän siinä tilanteessa mutta myös jatkossakin. I´ll be there for you!!

Salille päästyäni jutteltiin kollegan kanssa nimenomaan siitä kehonhuollon tärkeydestä koska keho on meille liikunnan alan ihmisille ehkä tärkein työväline. Jännä yhteensattuma että samaa asiaa oli kommentoitu juuri tänään treenipäiväkirjaan. Hyvä huomio!!

Siitä sit selkätreeniä tekemään, senhän takia tänne tultiin. Täytyy sanoa että oon treenannu ehkä ihan liikaa sillä The Mukavuusalueella. Tietty tääkin oli mukavuutta mutta eipä kyllä ihan helpolla päässy. Superkiitos vaan loistavalle sparraajalle!! Ja olipa kivaa treenata välillä ihan eri periaatteilla kuin yleensä.

Vähän ruokaa koneeseen ja sit tappalemaan eli tuuraamaan combatia. Että se on hauskaa!!! Kiitos teille taistelijoille!! Kyllä se aina tuntuu etuoikeudelta päästä tuuraamaan toisten tuntia vaikkakin on tooooosi kurjaa että toinen on kipeänä. Combatin jälkeen tasailin sykkeitä siinä salilla ja jäin yllättäen suustani kiinni ihan siihen hetkeen asti kunnes piti lähteä hakemaan poitsu treeneistä. Ulkona pyrytti lunta vaakatasossa mutta kotona odotteli oman kodin lämpö, ruoka ja sauna. Ihanuutta.

Tää päivä on nyt tuubissa mutta tänään tapahtui kaikenlaisia pieniä isoja asioita mitkä teki mut iloiseksi ja jopa onnelliseksi. Tärkeimpänä kaikesta ympärillä olevat ihmiset joiden ihanuus ei suinkaan oo tullu esiin pelkästään tämän päivän aikana. Ja erittäin iso momentum oli kun pääsin kertomaan tänään yhdelle tietylle sellaiset asiat mitä on halunnu sanoa jo pitkään. Tarkoitin niitä oikeesti.

Treenipäiväkirja vko 4

TREENAAN SIKSI ETTÄ SE ON HAUSKAA JA SIITÄ SAA MAXIMUM KICKSIT. SE RIITTÄÄ MULLE. TULOKSET ON VAAN LISÄBONUSTA.  

 

Treenipäiväkirjaan talletan itselle dokumentiksi menneen viikon treenit ja niiden kestot.

Jokainen viikko on erilainen ja muuttuvat tekijät vaikuttavat ajankäyttöön ja liikkumisen muotoon. Ruokapäiväkirjaa on turha odottaa koska se olis suht painokelvotonta tekstiä...

 

 

 

VIIKKO 4

Niin no edelliseen viikkoon verrattuna liha on liikkunu kohtuu paljon enemmän.

Viikonloppu meni papan 70v synttäreitä juhliessa ja siellä liikku lähinnä kädet ja suu. Että tankattu on...

 

_________________________________________________________________________________________________________________



MAANANTAI             Kuntosali- & kahvakuulatreeni / 1h 15min                

TIISTAI                         Body Pump / 1h

KESKIVIIKKO             Kävelylenkki + hyppyrimäen portaat / 1h 15 min

TORSTAI                       Kuntosali- ja kahvakuulatreeni / 1h +  kävelylenkki / 1h 15 min

PERJANTAI                

LAUANTAI

SUNNUNTAI               Body pump / 1 h

__________________________________________________________________________________________________________________

 

KOKONAISKESTO:     7 h (aeroobista 2h45min ja lihaskuntoa 4h15min)

KOMMENTTI:             Wohoo, salia ja happea!! Tästä on hyvä jatkaa. Only way is up!!

 

 

 

Treenipäiväkirja vko 3

TREENAAN SIKSI ETTÄ SE ON HAUSKAA JA SIITÄ SAA MAXIMUM KICKSIT. SE RIITTÄÄ MULLE SYYKSI. LISÄBONUKSENA SAA TULOKSIA.

 

Treenipäiväkirjaan talletan menneen viikon treenit ja niiden kestot.

Jokainen viikko on erilainen ja muuttuvat tekijät vaikuttaa ajankäyttöön ja liikuntamuotoon.

 

VKO 3: Joululoma tai oikeestaan joulukooma oli jääny päälle. Alkuviikosta pukkas soijaa ku mietin sunnuntain ohjauksia ja lähinnä sitä että lähteekö mulla henki. Ihan turhaa mietin, oli niiin siistiä.

I did it and I feel fine!

_________________________________________________________________________________________________________________  

 

MAANANTAI                  

TIISTAI

KESKIVIIKKO

TORSTAI

PERJANTAI                   Kävelylenkki / kesto 2h (22 asteen pakkasessa, aika haipakkaa sai mennä)

LAUANTAI

SUNNUNTAI                 Body Combat + Body Pump-tunnit / kesto 2h

_______________________________________________________________________________________________________________ 

 

VKO 3

KOKONAISKESTO: 4 tuntia

KOMMENTTI:          Eipä kehumista... eikä kyllä tekosyitäkään. Mut laatu korvaa määrän, eikö...?

 

 

 

Pyrkiny vähentään

Jos jossain asiassa mulla ei löydy sit milliäkään selkärankaa niin tässä. Ei vaikka välillä aina (muka) yritänki lakkoilla. Mitä ilmeisemmin en sit yritä tarpeeksi eikä löydy tahtoa. Mutta se on käyny selväksi että ilman suklaata ei oo elämää. Mmmmm...

 

Eikä oo omena kauas puusta pudonnut... :D

Joulusta jäi ihan tarpeeksi "ylimääräisiä" rasioita (kukahan hankki enemmän ku olis tarvinnu...?) mut kuinka ollakkaan kun alennusmyynneissä hohtaa suorastaan radioaktiivisesti -50% halvennuslappu niin se on ku kutsuhuuto mulle että ostaostaosta!! Ja mähän ostan: "ihan vaan siksi kun saa niin edullisesti". Hmmm... joulusta saattaa jäädä tällä menetelmällä ihan kivat setit muutakin "ylimääräistä".

Ma en ymmarra että miten joku homo sapiens voi omata itsehillintää niiiin paljon että ei ota ollenkaan tai "no jos nyt ihan muutaman". Saako kysyä että minkä ihmeen muutaman, siitä määrästä ei tuu ku... no ihan vähän tyytyväiseksi. Se toisille "muutama" tarkoittaa mun sanavarastossa suklaalevyn niitä pitkiä rivejä tai konvehtirasian yhtä kerrosta. Voisko muutes joku fazermarabou tuoda markkinoille sellaisen rasian missä olis heti kättelyssä useampi kerros, kiitos! Vähentäis pakkausjätettä, hiilijalanjälkeä jajajajaja... siis ihan vaan egologisista syistä...

Summa summarum: kaupassa tuli hipelöityä valkoista ja kinuskin makuista suklaalevyä. Mutta tällä kertaa en ostanu vaikka mieli teki. Ja totta munassa teki. Ikinä en luovu kokonaan suklaasta mutta tarkottaakohan tää siis sitä että oon pyrkiny vähentään...?

 

Uhkaus, kiristys ja lahjonta

 

Ei sillä että mun pinna muutenkaan kovin pitkä olis: yleensä ottaen kiihdyn nollasta 150 nanosekunnissa MUTTA kahden teinin kanssa vaateostoksille lähtö on niin Mission Impossible -yhtälö. Ainakin sillä kertaa oli. Perin rentouttavaa suorastaan...

Tilanne oli päällä kun pojalle piti ostaa farkut. Tytöllä ei ollut sen sijaan akuuttia tarvetta mihinkään. Se että Kouvolan keskustassa on sadan metrin säteellä jopa NELJÄ varteenotettavaa vaateliikettä tuotti pojalle jo ai-van ylitsepääsemättömiä vaikeuksia ja jalkojen senhetkistä toimintakyvyttömyyttä.

Tyttö sen sijaan painatti rekkien välissä kuin ad/hd potenssiin viissataa ja toi näytille erilaisia "Iiiiihania" paitoja, farkkuja ja neuleita: "Äiti, mä haluun tän ja tän ja tän ja tää on AIVAN pakko saada kato miten ihana ja sit mää haluun vielä ton miten niin en voi saada täähän on alennuksessaki jajaja...". Huoh. Yritä siinä samalla saada tätä maleksivaa "Mua ei huvita mikään" -tyyppistä urosta innostumaan YKSIEN farkkujen sovittamisesta.

 

Pinna oli ihan pienesti kireellä jo kaupassa nro2, jossa toinen haluaa taas kaikenlaista ja toinen istuu ja narisee kuinka "Jalkoihin sattuu, janottaa ja ei kiinnosta". No muahan kiinnosti ihan älyttömästi painattaa ihan hiessä toppavaatteissa scannaten kaikki vaatteet maximaalisella nopeudella että päästään tän vuorokauden aikana POIS ja kotiin. Toisella lapsista sen sijaan sitä virtaa ja ostettavaa taas riitti sitäkin enemmän!! Aaaagh....sokka irti.

Joo, ei löytyny sieltäkään mitään, pojalle. Mää en tiedä että kuuluuko se teinien vakiovarustukseen että kaikki asiat pitää sanoa TODELLA KOVAA vaikka seisoisit ihan vieressä mutta puna alkoi nousta aika nopeesti poskille ku ilmoitin että sit siirrytäänkin seuraavaan kauppaan: "MÄÄ EN JAKSA ENÄÄ, MIKSI SÄÄ RAAHAAT VIATONTA LASTA YMPÄRI KAUPPOJA VAIKKA SITÄ EI KIINNOSTA JA SILLÄ ON KAUHEE NÄLKÄ JA JALKAAN SATTUU BLAA BLAA BLAA"...

 

Kieltämättä olin siinä vaiheessa jo sen verran maitohapoilla että teki mieli lyödä hanskat NIIN tiskiin ja painattaa pedaali pohjassa vasenta kaistaa suoraan kotiin. Mutta en antanu periksi vielä silloinkaan. Farkkujahan tässä tultiin ostamaan...

 

Kolmannessa kaupassa poitsu etsi jälleen istumiseen sopivan paikan ja tilanne jatkui. Esittelin jo hieman kireähköllä äänensävyllä muutamat byysat mitkä kaveri vois vetää sovitusmielessä jalkaan. Että joku jaksaa käyttää vastaaninttämiseen niin paljon energiaa ja aikaa sen sijaan että olis blokannut kiinnostavimmat päältä ja laittanu kiltisti päälle mutta ei niin ei. Miten voi olla näin vaikeeta??? Käviköhän kaverilla mielessäkään ettei se mullekkaan ollu sen suurempi nautinto kuin sillekkään. Mut jos farkut piti saada niin luulis että vähintä mitä itse vois tehdä olis että EDES SOVITTAIS NE ITSE!!!

 

Prinsessa oli tietysti löytäny taas jotain kivaa ja halus käydä vielä yhdessä muussakin kaupassa sillä aikaa kun veikkapoika sovittelee jameksia ajan kans. Tää sopi mulle siinä kohtaa enemmän ku paremmin niin ei tarvinnu keskittyä ku yhteen teiniin.

Tuuppasin pojalle farkut käteen ja näytin pukukopin suuntaan. Kesti kieltämättä varmaan viis minuuttia ennen ku kävin tsekkaamaan tilanteen verhon toisella puolella ja sinä aikana ainoastaan kengät oli lähteny jalasta mutta valitus jatkui. Siinä kohtaa otin käyttöön jokaisen hyvän kasvattajan arvostelemat toimintatavat: "uhkaus, kiristys ja lahjonta".

 

Kolmesta vaihtoehdosta valitsin uhkauksen. Kuinka ollakkaan päästiinkin siitä sitten yllättävänkin nopeesti yhteisymmärrykseen kun mainitsin jotain viestintävälineiden takavarikosta. Eipä kestäny aikaakaan kun farkkujen lisäksi löyty kyseiselle herrasmiehelle myös paitapusero. Tyttö sai pari paitaa ja korviksia ja mää palkitsin itseni amerikanlippuhuivilla. Jesh. Häpi ending.

Kaikki kunnon kasvattajat tietystä paheksuu tätä kyseenalaista toimintaa ja niille kenellä ei vielä ole lapsia niin uskallan väittää että välillä tilanne suorastaan vaatii uhkailua, kirsitystä tai lahjontaa ja välillä jopa näiden erilaisia yhdistelmiä että päästään elämässä eteenpäin.

 

Lapset on eniveis ja apsöluutli parasta ja rakkainta mitä tässä maailmankaikkeudessa ihminen voi saada lahjaksi ja lainaksi. Tälläiset päivät kuuluu vaan elämään ja arkeen. Ja niitä toisenlaisia hyviä ja huikeitakin päiviä on onneksi niin paljon enemmän.

Ja kyllä, meinaan jatkaa uhkailua jos tilanne sitä vaatii: on se sen verran tehokasta... ;D

 

 

Soijaa pukkaa

Mää sit osaan näköjään lomailla nykyisin. Pieni "joulutauko jumpista" on jotenkin venynyt kuukauden mittaiseksi offline-tilaksi. No ei nyt sentäs: joo lenkillä oon käyny jonkun kerran ja rinteessä kurvailemassa. Ja hei, Wimbledonia unohtamatta eli tenniksen nelinpeliä on tullu myös harrastettua. Mut siinä se sit vähän niin ku onki, koko kuukauden valtava saldo, Wohoo!!!???

 

Ei sillä, että mua oo käsiraudoista pidetty kiinni. Eikä tekosyitäkään ole, mutta ne joulukiireet (niin  kiireet?), sit jouluna on kaikki paikat kiinni (joo oli 2 päivää eikä se estä kotona rehkimistä) ja reissussakin oltiin monta päivää uuden vuoden molemmin puolin (ihan ku perillä ei olis voinu tehdä edes jotain aktiivista. Tai no käytiinhän me retkellä talvisessa metsässä ja paistettiin makkarat päälle)...

Jännää kuitenkin että on vaan ollu sellainen momentum että ihan vaan oleminen on ollu vaihteeksi todella kivaa. Ja kenties joku muu asia on vieny mennessään. Mutta ihan samanlailla tykkään ja haluan edelleen treenata. Onkohan musta on tullu enemmän fiilistelijä...

Viime viikon olisinki jo treenannu mutta sitten sattui ja tapahtui (ja nimenomaan sattui) kaikenlaista niin jäi urheilut siihen. Nyt alkaa jo poltteleen että pääsisin vetään kunnon treenit bodypumpiin, bodycombatiin ihan minne vaan missä hien lisäksi virtaa adrenaliini. 100% pure liquid adrenaline.

Mutta kieltämättä kyllä tässä on ikävä salia, niitä ihania ihmisiä siellä, sitä tunnelmaa, testosteronin "tuoksua", musiikkia ja sitä hetkeä kun endorfiinit virtaa. Ja sitä kun loppuvenyttelyn aikana tietää että on antanut kaikkensa. Siitä saa niiiiin paljon energiaaaaaa!!

Sunnuntaina onkin sitten edessä "kevyt" aloitus tän pikkupikku tauon jälkeen: 2 tuntia LesMills ohjausta bodycombatin+bodypumpin tempoon. Ajatuskin tuosta paketista ja siitä selviytymisestä tuo hienoisen tuskanhien pintaan nyt. Jaiks. Mutta kun biisit alkaa soimaan niin voin vaan kuvitella miten liekeissä sitä taas ihminen voi ollakkaan... WOHOO!!!

Here I go again!! Parin päivän päästä alkaa siis taas online-tila ja treenit. Wohoo taas!! Mutta voin sanoo että soijaa pukkaa...



Survival Camp

 

Miten 2000-luvulla voi olla ilman telkkaria, läppäriä, kännykkää ja some- ja verkkoyhteyksiä? Entä ilman juoksevaa vettä, vessaa ja meikkipussia? Vai voiko olla? Helposti. Nou problem. Ja se on pelkästään nautinto.

Vietettiin uusivuosi rakkaan kaveriperheen mökillä böndellä Tampereen takana. Syötiin, saunottiin, syötiin, retkeiltiin, syötiin, pelailtiin, syötiin, ajettiin mönkkärillä, syötiin, tehtiin lumilinnoja ja paistettiin makkaraa. Loppuaika istuttiin kynttilänvalossa takkatulen ääressä seurustelemassa tai nukuttiin. Niin ihanuutta!!

 Mitä sitä ihminen oikeesti muuta tarviikaan: Ystäviä, Yhdessäoloa ja hyvää Ruokaa. Yksinkertaiset perusasiat on parhaimpia. Paluuta elämän alkulähteille. Myönnän kyllä etten mukavuudenhaluisena ihmisenä pitänyt itseäni elämysmatkailun ystävänä mutta yllättävän kivaa vaihtelua oli selviytyä ilman suihkua, posliinia ja muita nykyajan arjen itsestäänselvyyksiä. Pesuvadista ja kuupalla kaadetusta "suihkusta" ja riu´usta tuli niissä olosuhteissa jopa mukavuuksia.

Kairaamalla saatiin järvestä pesuvedet. Perheen alfaurokset kolasivat edellisenä iltana baanan uudenvuoden rusettiluistelua varten. Yllättäen lämmenneet säät ei oikein suosinu tätä yleensä kuumalla mehukatilla höystettyä aktiivitettiä niinkuin kuvasta näkyy...

Onneksi sentään saapumisiltana oli kaunis talvimaisema, ihan kuin sadusta lumisine puineen. Sama kuva ei valitettavasti ollut verkkokalvoilla kun seuraavina päivinä katsoi ikkunasta ulos. Mutta ei meitä sokerista oo tehty. Rusettiluistelut tosin jäi luistelematta.

Suorastaan nautin tilanteesta että mökkiseutu on kohtuu katveessa. Oman luurin kanssa ei tarvinnut koko loman aikana tarkistaa että "Onkohan mulle tullu viestejä" tai että "Ihan nopsaan kurkkaan fb että mitä muille kuuluu". Oli niin rentouttavaa olla kuuluvuusaslueen ulkopuolella että samaa voisi harrastaa välillä kotopuolessakin.

Ihan kuin aika olis pysähtynyt siihen momentumiin. Kummisetä keskusteli pitkään elämän viisauksista "Sudenkorennon" kanssa. Lapset puuhastelivat sisällä ja ulkona. Isot pojat teki miesten hommia ja Thelma&Louise varmisti sen että ruokaa oli koko ajan ja paljon.

Mökissä kuului tasan yksi radiokanava ja sieltä tuli lähestulkoon pelkkiä Vain Elämää -sarjan biisejä. Keittiöteam käänsi nupit kaakkoon aina kun kuului Cheekiä, Jonnea ja Erinä...
"Mitä tänne jää kun mä lähden täältä / Ei syytä huoleen / Se päivä ei oo vielä tänään"

Pientä jännitystäkin saatiin kun perheen äiti herätti mut uudenvuoden yönä siihen että tieltä näkyy valoja. No joo, ompa outoo että tieltä näkyy valoja... mutta siellä middleoffnowheressä se on outoa koska seudulla ei ollu muita mökkeilijöitä silloin eikä kyllä liiemmin katuvalojakaan. Sykkeet korkeella seurattiin tapahtumia ja maalattiin erilaisia kauhuskenaarioita. Turhaan. Kumisaappaissa taskulamppujen kera painatettiin pihalle mutta siihen se jännitys sitten loppukin. Ei näkyny enää valoja.

Tällaiset elämän pikku Survival Campit on enemmän kuin tervetulleita. Sen jälkeen oli niin levännyt, rauhallinen ja onnellinen olo. Mitä vähemmän on virikkeitä sitä enemmän nauttii kaikesta tavallisista, aidoista asioista.

Sen verran mun retkeilymieltä koeteltiin että Tampereen Ikea sattui ihan vahingossa reitin varrelle. Ja camp-henkisestä reissusta poiketen sinne oli päästävä...

 

 

 

Elämä on

Teinivuosista on ikuisuus potenssiin sata mutta silloin tuli pidettyä ihan oikeeta päiväkirjaa. Nyt alan tuuppaamaan tekstiä omaksi iloksi tähän blogiin: menneitä, tätä momentumia ja tulevaa, yingiä&yangia, realismia ja totuuksia sekä ihmisiä elämän varrelta...

 

Welcome to my life