tiistai 23. heinäkuuta 2013

SUMMER 2013: Mittumaari ja The Treasure Island



















 


















Mittumaarin kunniaksi nostettiin kuudelta lippu salkoon mummolan pihassa. Sitten supisuomalaisittain järvelle ja veneillen saareen. Aurinko paistoi illallakin vielä todella lämpimänä, kerttisgrillissä paistui makkarat, maissit ja vartaat. Puolet perheestä heitti virveliä veteen, yks punnersi kallioilla ja minä nautin auringosta ja maisemista yhden Happy Joen kera. Saaressa jonka joku oli nimennyt osuvasti The Treasure Islandiksi.




lauantai 13. heinäkuuta 2013

MURPHYN LAKI osa 2: "Jos jokin menee pieleen, se menee pieleen siten, että se aiheuttaa mahdollisimman paljon vahinkoa."



Nyt se on tullut ihan omakohtaisesti todistettua. Tää kevät on ollu isolla mittakaavalla pelkästään positiivisten asioiden aikakautta. Mutta jännä juttu että sitten kun tietyt asiat alko mennä alamäkeä niin sitä ketjureaktiota ei sitten pysäyttänyt yhtään eikä mikään. Näillä "tietyillä" tarkoitan lähinnä kaikkea käsiinhajoavaa. Kuten autoja ja vesiposteja.


MURPHYN LAIT
osa 2



MÄÄRÄMITTAAN KATKAISTU PUTKI TAI JOHTO OSOITTAUTUU  AINA LIIAN LYHYEKSI

Daa. No koska tosiaan omasta autosta hajos se starttimoottori niin aviomies anteliaasti tarjosi omaa kaaraansa korjauksen ajaksi että vaimo pääsee töihin. Ja pääsinhän mä. Kunnes parin reissun jälkeen rupesin ihmettelemään että "Johan on avainnipussa jännä avain, tuollainen puolikas. Empä oo ennen huomannutkaan. Mihinköhän se on tarkoitettu?"

No selvishän sekin kun yritin avata kuskin puolen ovea. Siihen se oli tarkoitettu, tosin kokonaisena!! Joutu vähän hakemaan hetkeä jolloin uskalsin kertoa asiasta auton omistajalle. Ei sitä sitä ne mun hyvät "Mut eikö hienoa ettei se katkennu virtalukkoon" uutiset juuri ilahduttanu. Kumma juttu.


MOOTTORIN HUOLESTUTTAVA SIVUÄÄNI EI KUULU KOSKAAN KORJAAMOLLA

No ku kerran näistä autoista alettiin puhuun niin siitä miehen autosta vielä. Yks aamu ajelin töihin ja luukutin uutta BodyPump levyä niin että Mazdan ovet ja ikkunat pullisteli. Kun pääsin taajamaan niin laitoin hiljaisemmalle ettei mummot saa sydäriä. Ihmettelin että kauhee krohina kuuluu vaikka pistin jo soittimen pois päältä. Jumalautsi, se jäätävä ääni kuulu takarenkaan luota. Ajoin työpaikan pihaan pikku paniikissa ja konttasin renkaan alla. No ei siellä mikään huonosti näyttäny olevan mutta ei se mikään ihme oo ku eihän mulla oo mitään käryä että miltä sen kuuluisi näyttää edes ehjänä!!!!


Mietin siinä työpäivän aikana että jos en aja sillä niin sitä ääntäkään ei oo olemassa, eihän? Mutta oli se. "No niin, nytkö se on sitte munkin auto paskana?" kommentti kuului ensimmäisenä kun uskalsin ottaa puhelun kotopuoleen. Hetkee myöhemmin oli tullu (lepyttely)tekstari että "Ennen kuin lähet ajamaan niin soita Mazda Helpdeskiin".

Kun rimpuuttelin takaisinpäin niin siellä langan päässä oltiinkin jo himppasen paremmalla tuulella. Kun tein tarkastuskierroksen autoon niin eipä näkyny kiveä missään, ei auttanu kässärin rassaus eikä muukaan. Laitoin stereot kovemmalle että se peittäis äänivallit ylittävät ei toivotut saundit takarenkaan seutuvilla kotimatkan ajaksi. Joku ihme varmaan tapahtui siinä kohtaa mutta ku alamäessä painoin jarrua vähän kovempaa niin se meteli lakkas. Huoh. Ja näin säästin itseltäni yhden hengen. Oisko se sittenkin ollut kivi?


MITAT JA MUUT TIEDOT ILMAISTAAN MAHDOLLISIMMAN EPÄKÄYTÄNNÖLLISESTI. ESIMERKIKSI NOPEUS PENINKULMINA VIIKONLOPUSSA

Sähköt. On tasavirtaa ja vaihtovirtaa. Sitten on sellaista virtaa joka ei kulje ihan perille asti toivotulla tavalla vaan menee päälle ja pois ihan itsekseen. Niinkuin meijän keittiön ledit. Syttyy ja sammuu ilman että kukaan niihin koskee. Epäilin jo piilokameraksi mutta joku kaukosäätöhommeli niissä kuulemma on. Esitin kiinnostunutta kun asiasta pidettiin monologia mulle vaikka taisin ite jopa kysyä syytä ledien häiriökäyttäytymiseen. Kieltämättä ei voinu muuta ku nauraa koska tää vikalista vaan jatkuu ja jatkuu. Mikä muu tässä vielä vois hajota. Kasetti?


JOTTA JOKIN VOISI PUHDISTUA, JONKIN MUUN ON LIKAANNUTTAVA. MUTTA VOIT SAADA KAIKEN LIKAISEKSI SAAMATTA MITÄÄN PUHTAAKSI

Youtube, jauhohaaste ja pari teinityttöä = hazard. Öööööö, miksi juutuubissa on erilaisia "kivoja" haasteita mitä teinit tykkää kokeilla. Miksi? Esim. tuupataan suut täyteen jauhoja ja sitten yritetään viheltää. No varmaan tosi hauskaa.

 Paitsi aikuisilla ku tuli töistä kotiin ja takaterassi oli valkoisen jauhotöhnän peitossa mutta tyttöjä ei tietenkään näkyny missään. Olivat ilmeisesti yrittäny hinkatakkin sitä puhtaaksi veden kanssa mutta sillä seurauksella että terassilankut on edelleen sen näköiset että siellä tosiaan ollaan puhalleltu. Mää vihelsin juutuub-haasteet meijän kodissa poikki siinä kohtaa.



BYROKRAATTISET LAITOKSET MUISTUTTAVAT SUURESTI JÄTEKAIVOA: ISOIMMAT PASKAT NOUSEVAT AINA YLIMMÄISIKSI

Samaisena päivänä teki mieli kääntyä toistamiseen eteisestä takas ulos. Jauhot oli edelleen terassilla ja tunnetusti tyttärellä oli kaikenlaisia esteitä ja muuta tärkeetä paitsi jälkiensä korjaaminen. Mies viimenään nappas pienessä hermopinteessä vesiletkun ja alkoi huuhtelemaan terassia. Kirosanat raikui sisälle (todennäköisesti myös naapurikoteihin) syystä että tytöt oli päivällä siivouspuuhissaan hajoittaneet myös pihahanan. Vettä tuli, tuli, tuli ja tuli... Vuoronperään siinä sitten seisottiin koko perheen voimin "kastelemassa kukkia" sillä aikaa ku mies yritti korjata tilannetta. Loppupeleissä meidän torpasta katkaistiin käyttövedet kokonaan loppuillan ja yön ajaksi. Seuraavana päivänä tuli  huoltomies korjaamaan vesipostin. Vaimikäsenytolikaan.


RIKKOUTUNUTTA OSAA EI VOI KORVATA IDENTTISELLÄ VARAOSALLA

Samalla kun tietokone hajosi ja emolevystä tuli entinen niin entisiksi jäi myös suurin osa läppärille tallennetuista tiedostoista. Iloinen yllätys oli se että about vaan mun tiedostot saatiin pelastettua. Taisin siinä kohtaa lohkaista vielä jonkun nasevan kommentin mustitikuista ja varmuuskopioista mutta niistä sanoista ei tainnu olla iloa miehelle jonka vuosien työt oli just häipyny pieruna saharaan.



SULAKKEEN SUOJAAMA TRANSISTORI PITÄÄ SULAKKEEN EHJÄNÄ PALAMALLA ENSIN

Olis luullu että aviomiehen sulakkeet olis palanu jo aikaa sitte. Täytyy kyllä myöntää että oon jo harkinnu avioerolomakkeen toimittamista jo ihan näin ennakkoon koska oon saanu tässä hienoista tuhoa aikaiseksi joten kaikkien itseään arvostavien ja suojelevien olisi syytä pysytellä mahdollisimman kaukana musta. Kärsivällisen miehen mielestä kaikelle on kuitenkin selitys: jos mun auto ei olis hajonnu niin sen auton avaimetkin olis ehjänä jne. Kysyin päivänä yhtenä että "Voiko tän huonomminen enää mennä?" niin se vastas että "Kyllä voi, vielähän tätä kuukautta on puolet jäljellä!" Thänks.

 Onneksi kevät on ohi. Huoh.














lauantai 6. heinäkuuta 2013

MURPHYN LAKI osa 1 "Kaikki mikä voi mennä pieleen myös menee pieleen"



"Jos jokin menee pieleen, se menee pieleen siten, että se aiheuttaa mahdollisimman paljon vahinkoa." Nyt se on tullut ihan omakohtaisesti todistettua.Tää kevät on ollu isolla mittasuhteella pelkästään positiivisten asioiden aikakautta. Mutta jännä juttu että sitten kun tietyt asiat alko mennä alamäkeä niin sitä ketjureaktiota ei sitten pysäyttänyt yhtään eikä mikään. Näillä "tietyillä" tarkoitan lähinnä kaikkea käsiinhajoavaa. Kuten autoja.



MURPHYN LAIT
osa 1


JOS TARVITAAN n KAPPALETTA KOMPONENTTEJA, NIITÄ ON VARASTOSSA n -1 KAPPALETTA

Tietokoneen kohtuu uusi ulkoinen kovalevy vaan lakkas toimimasta. Paha yksityskohta on se että mää olin sitä viimeiseksi käyttäny. Asian  ikävyyttä ei vähennä ollenkaan se että se sisälsi perhevalokuvien lisäksi myös aviomiehen vuosien ja vuosien musiikki-, video- ja levynkansitiedostot. Oooops...


TODENNÄKÖISYYS JOLLEKKIN TAPAHTUMALLE ON KÄÄNTÄEN VERRANNOLLINEN SEN TOIVOTTAVUUTEEN

Tietokone tilttas. Ja kuten arvata saattaa niin minähän olin sitäkin viimeisenä näpytellyt. Huollossa ilmoitettiin että emolevy on finito ja koneen päivät vaan oli tullu täyteen. Hieman alkoi tuntumaan että myös mun päivät väheni tällä maankamaralla radikaalisti just sillä samalla hetkellä.


TOIMINTAVARMA KOMPONENTTI SAA MUUT KOMPONENTIT TOIMIMAAN EPÄVARMASTI

Samsung Gio puhelin. Jännää sinänsä omistaa luuri johon ei saa yhteyttä eikä sillä voi soittaa vaikka se on päällä ja kaikki niinkuin ulkoisesti näyttäisi toimivan. Niin no mitäs niillä puhelu- ja tekstariominaisuuksilla kukaan nyt mitään olis tehnykkään? Vai saako ne nykyisin ainoastaan lisämaksullisena sovelluksena? Toisaalta paska luuri se oli alun alkajaankin.


KAIKKI LASKUVIRHEET TAPAHTUVAT AINA SUUNTAAN MISSÄ NE AIHEUTTAVAT MAHDOLLISIMMAN SUURTA VAHINKOA 


Auto. Kohtuu tarpeellinen toosa. Varsinkin kun on töissä pyöräilymatkaa kauempana. Talvella pahimmilla pakkasilla kyrvähti tuulettimen moottori. Pakko korjata ettei tuulilasin näkökyvyttömyyden lisäksi yllätä hypotermia. Hetkeä myöhemmin korjattiin pari muuta kuluvaa osaa. Sitten, samaisena päivänä kun olin ehtinyt ylistämään Tojotan luotettavuutta kimppakyytikaverille niin auto vaan lakkas toimimasta 50 km päässä kotoa.

Tämän ilon moninkertaisti se että mentiin juuri silloin ekaa kertaa kimpassa töihin Kaisan kanssa, johon olin ihan vastikään tutustunut. Hyvä aloitus tuttavuudelle, eikö? Starttimoottori oli lauennu. Voisko ne osat ens kerralla hajota vaikka kotipaikkakunnalla?

Tässä kohtaa kannattais jättää kertomatta sekin että kimppakyytien alkuaikoina unohdin kerran ottaa Kaisan kyytiin. Pikkasen säväytti ku puhelimesta kuului että "Ootko kohta tulossa...?". Se työpaikkaa kohti jo ajettu 20 km matka meni vähän sukkelampaa takaisinpäin  kuin hetki aiemmin toiseen suuntaan.


TOIMITUSAIKOJEN VARMUUS ON KÄÄNTÄEN VERRANNOLLINEN AIKATAULUN KIREYTEEN

Piilarit. Jotenkin ajattelis että voiko niiden tilaaminen olla vaikeeta. No ei voi. Mutta saaminen kyllä. Verkkokalvokaupasta tuli pari pakettia sinisiä kuukausipiilareita eikä ne nyt ihan istu näihin mun vihreisiin. Palautus aiheutti kilometrin pituisen sähköpostivaihtelun. Piilarien toimitusaika on yleensä about 3-4 päivää mutta tais mennä puolitoista kuukautta ennenkuin oikean väriset saapui.

Ja tarkemmin ottaen vain toinen piilarirasia saapui. Lasku oli silti kahdesta. Postitäti rages mulle Itellassa että "Jokuhan on voinu varastaa ne postilaatikosta. Ei se mun vika oo, mitä mää voin tehdä asialle?" "Olla edes kohtelias?", uskalsin varovasti toivoa. Eiköhän ne piilarit pyöri jossain Itellan lattioilla tai jonku epäkohteliaan postitätin silmässä. En jaksanu  enää toista kilometrin mittaista sähköpostiliikennettä piilarifirman kanssa vaan maksoin laskun kiltisti.


Ei tässä vielä kaikki ollut. Huono karma jatkui ja hymy hyyty vielä mooooonta monituista kertaa kevään aikana tämänkin jälkeen...Niitä varten ilmestyy myöhemmin "Myrphyn Lait osa 2:n".