maanantai 15. huhtikuuta 2013

HAPPY JOE -Make a stranger happy...




Mulla on uusi harrastus:
Happy Joe

Ei kuitenkaan sen nesteen vaan pullonkorkin takia
koska sen sisäpuolelta löytyy aina onnellisuuteen liittyvä mietelause.
Tämä on yksi niistä:



Tässä riittää tavoitetta. Meille kaikille.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

SOKKA IRTI: Urpåt ratin takana



Vaikka tätä nykyä oonkin itse rauhallisuuden perikuva niin tälläkin Angry Birdsillä nousee välillä sähköt nollasta sataan nanosekunnissa. Nämä -Sokka irti- tarinat kertoo juuri niistä hetkistä...



AUTOILU

Ja Urpåt liikenteessä. Paha yhtälö. Ajan arkisin työmatkoja reilu sata kilsaa. Kyseisellä väylällä on yksi 100km/h baana jossa on kaksi kaistaa vierekkäin menosuuntaan ja helppo ohitella. Noo, painatin siinä kerran yhen farkkuvolvon ohi kun se ajo mun kaasujalkaa hiljempaa. No mitä tää MIESkuski teki?

Ajoi seuraavat 10km niin paksissa kiinni etten nähny sen etuvalojakaan taustapeilistä. Ja heti sopivan tilanteen tullen tyyppi kaahaa nenä pystyssä (vai jorma ottassa?) mun ohi. Siinä kohtaa se kyllä paino kaasua enemmän ku laki sallis. Volvokuskilla kävi kuitenkin kohtuu huono flaksi.

Se ei päässytkään ohittelemaan seuraavaa autoa vastaantulevan liikenteen takia eikä menny kauaakaan kun saavutin ne tutut volvon takavalot. Liimauduin sen paksiin ja naureskelin itsekseni. Ennen pitkää meijän tiet erkani kun käännyin työpaikkaan johtavaan ramppiin. Mutta seuraava tapaaminen oli lähempänä kuin toivoinkaan. Enkä kyllä edes toivonu!!

Meillä valitettavasti tuntuu olevan yhteinen työmatka koska täysin samassa kohtaa (Deja vu) missä olin sen edellisellä viikolla ohittanut niin pitihän sen tyypin kiilata takaa eteen. Eikä todellakaan johtunut siitä että olisin ajanu liian hiljaa. Ihan odotan että milloin se sama sininen farkkuvolvo kaasuttaa seuraavan kerran ohi. Ja kyseinen Urpåhan tekee sen - vaikka väkisin. PRKL!

Kuvan tilannenopeus ei sitten liity tekstiin.






keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

HAPPY JOE -Happiness is...


Mulla on uusi harrastus:
Happy Joe
 
 
Ei kuitenkaan sen nesteen vaan pullonkorkin takia.
Korkin sisäpuolelta löytyy jokin onnellisuuteen liittyvä mietelause
ja nämä kauniit ajatukset jaan täällä myös muiden iloksi.




Niin, mikä sen ihanampaa kun tehdä joku toinen onnelliseksi?















Joku muu tietenkin juo sen siiderin. Mää haluun vaan ne korkit...

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Unelmien lomakeli? Mä-mä-mä-mä-märkää

Vielä kun tässä on vähän lunta maassa niin palataan tän talven hiihtolomaviikkoon jolloin meijän fämilin kompassi osoitti  jälleen kerran kohti rinteitä, Messilään. Kotoa lähtiessä aurinko paistoi niin nättinä ja ilma oli kuin morsian (ööööö...just)
 
Sukset jalkaan ja eiku valmiina muna-asentoon? Kyllä!
 
Porukan pienin lumilautaili,
minä ja pojat viiletettiin perinteiseen tapaan kahdella suksella napa pääsääntöisesti menosuuntaan.   
Tempperamenttinen ja rakas tyttäreni oli jonkun kerran laskenu laudalla lähirinteessä mutta olin silti iloisesti yllättyny "Kerttu Harjakaisen" hyvin kehittyneistä lautailutaidoista. Cool!
 
Kaikkien lomakauhuskenaarioiden mukaisesti vettä alko tuleen ku esterin persiistä. Hissijonossakaan ei tarvinnu paljoo vuoroaan jonotella niillä keleillä. Ei sillä että meitä olis sokerista tehty eikä kukaan edes ottanut puheeksi homman keskeyttämistä...
 
...mutta välillä oli silti pakko käydä lämmittelemässä ja Tazzalla. 
Pikku lämmittelybreikin jälkeen Mr Burton päätti vaihtaa sukset lautaan
ensimmäistä kertaa elämässään. Ja menihän se... 
 
...alkukankeuden jälkeen (perintöä odotellessa).
Ettei olis taas tauon paikka? Meillä oli tällä kertaa ihan retkieväät mukana koska tiedettiin että Messilästä löytyy mm. laavu makkaranpaistoa varten.
 
Kyrsää, sinappia, pillimehua ja jälkkäriksi piparii. Ja kohmeisia sormia.
Niistä oli meijän evästauko tehty.
Siinä eväitä syödessä kylmyys alkoi tosissaan jäytää. Vaatteet oli aika lailla läpimärät. Mutta eiku takas rinteeseen: siellähän sitä ihminen lämpenee. Ilta rupes hämärtymään ja porukka vähenemään.

Sadekkin lakkas yhtä nopeesti ku oli tullutkin.
Tosin kestihän sitä varmaan viis tuntia yhtä soittoa että...

Loppuilta rinteessä oli mitä mahtavin: oli rinteet kunnossa, oli tilaa eikä niitä hissijonoja.
Mahtavuutta!

Viimeinen tunti oli ku suoraan Fazerin Sinisestä...

Ja viimeiset muuvit keinovalon keltaisesta...  
Ei oltu väsyneitä mutta onnellisia kyllä.
Ja kokovartalokohmeessa joten saunahan se oli ensimmäisenä mielessä.
Että ihminen voi sitten olla nättinä koko päivän vesisateessa laskeneena...