Unelmien lomakeli? Mä-mä-mä-mä-märkää

Vielä kun tässä on vähän lunta maassa niin palataan tän talven hiihtolomaviikkoon jolloin meijän fämilin kompassi osoitti  jälleen kerran kohti rinteitä, Messilään. Kotoa lähtiessä aurinko paistoi niin nättinä ja ilma oli kuin morsian (ööööö...just)

 

Sukset jalkaan ja eiku valmiina muna-asentoon? Kyllä!

 

Porukan pienin lumilautaili,

minä ja pojat viiletettiin perinteiseen tapaan kahdella suksella napa pääsääntöisesti menosuuntaan.   

Tempperamenttinen ja rakas tyttäreni oli jonkun kerran laskenu laudalla lähirinteessä mutta olin silti iloisesti yllättyny "Kerttu Harjakaisen" hyvin kehittyneistä lautailutaidoista. Cool!

 

Kaikkien lomakauhuskenaarioiden mukaisesti vettä alko tuleen ku esterin persiistä. Hissijonossakaan ei tarvinnu paljoo vuoroaan jonotella niillä keleillä. Ei sillä että meitä olis sokerista tehty eikä kukaan edes ottanut puheeksi homman keskeyttämistä...

 

...mutta välillä oli silti pakko käydä lämmittelemässä ja Tazzalla. 

Pikku lämmittelybreikin jälkeen Mr Burton päätti vaihtaa sukset lautaan

ensimmäistä kertaa elämässään. Ja menihän se... 

 

...alkukankeuden jälkeen (perintöä odotellessa).

Ettei olis taas tauon paikka? Meillä oli tällä kertaa ihan retkieväät mukana koska tiedettiin että Messilästä löytyy mm. laavu makkaranpaistoa varten.

 

Kyrsää, sinappia, pillimehua ja jälkkäriksi piparii. Ja kohmeisia sormia.

Niistä oli meijän evästauko tehty.

Siinä eväitä syödessä kylmyys alkoi tosissaan jäytää. Vaatteet oli aika lailla läpimärät. Mutta eiku takas rinteeseen: siellähän sitä ihminen lämpenee. Ilta rupes hämärtymään ja porukka vähenemään.

Sadekkin lakkas yhtä nopeesti ku oli tullutkin.
Tosin kestihän sitä varmaan viis tuntia yhtä soittoa että...

Loppuilta rinteessä oli mitä mahtavin: oli rinteet kunnossa, oli tilaa eikä niitä hissijonoja.
Mahtavuutta!

Viimeinen tunti oli ku suoraan Fazerin Sinisestä...

Ja viimeiset muuvit keinovalon keltaisesta...  

Ei oltu väsyneitä mutta onnellisia kyllä.

Ja kokovartalokohmeessa joten saunahan se oli ensimmäisenä mielessä.

Että ihminen voi sitten olla nättinä koko päivän vesisateessa laskeneena...