Survival Camp

 

Miten 2000-luvulla voi olla ilman telkkaria, läppäriä, kännykkää ja some- ja verkkoyhteyksiä? Entä ilman juoksevaa vettä, vessaa ja meikkipussia? Vai voiko olla? Helposti. Nou problem. Ja se on pelkästään nautinto.

Vietettiin uusivuosi rakkaan kaveriperheen mökillä böndellä Tampereen takana. Syötiin, saunottiin, syötiin, retkeiltiin, syötiin, pelailtiin, syötiin, ajettiin mönkkärillä, syötiin, tehtiin lumilinnoja ja paistettiin makkaraa. Loppuaika istuttiin kynttilänvalossa takkatulen ääressä seurustelemassa tai nukuttiin. Niin ihanuutta!!

 Mitä sitä ihminen oikeesti muuta tarviikaan: Ystäviä, Yhdessäoloa ja hyvää Ruokaa. Yksinkertaiset perusasiat on parhaimpia. Paluuta elämän alkulähteille. Myönnän kyllä etten mukavuudenhaluisena ihmisenä pitänyt itseäni elämysmatkailun ystävänä mutta yllättävän kivaa vaihtelua oli selviytyä ilman suihkua, posliinia ja muita nykyajan arjen itsestäänselvyyksiä. Pesuvadista ja kuupalla kaadetusta "suihkusta" ja riu´usta tuli niissä olosuhteissa jopa mukavuuksia.

Kairaamalla saatiin järvestä pesuvedet. Perheen alfaurokset kolasivat edellisenä iltana baanan uudenvuoden rusettiluistelua varten. Yllättäen lämmenneet säät ei oikein suosinu tätä yleensä kuumalla mehukatilla höystettyä aktiivitettiä niinkuin kuvasta näkyy...

Onneksi sentään saapumisiltana oli kaunis talvimaisema, ihan kuin sadusta lumisine puineen. Sama kuva ei valitettavasti ollut verkkokalvoilla kun seuraavina päivinä katsoi ikkunasta ulos. Mutta ei meitä sokerista oo tehty. Rusettiluistelut tosin jäi luistelematta.

Suorastaan nautin tilanteesta että mökkiseutu on kohtuu katveessa. Oman luurin kanssa ei tarvinnut koko loman aikana tarkistaa että "Onkohan mulle tullu viestejä" tai että "Ihan nopsaan kurkkaan fb että mitä muille kuuluu". Oli niin rentouttavaa olla kuuluvuusaslueen ulkopuolella että samaa voisi harrastaa välillä kotopuolessakin.

Ihan kuin aika olis pysähtynyt siihen momentumiin. Kummisetä keskusteli pitkään elämän viisauksista "Sudenkorennon" kanssa. Lapset puuhastelivat sisällä ja ulkona. Isot pojat teki miesten hommia ja Thelma&Louise varmisti sen että ruokaa oli koko ajan ja paljon.

Mökissä kuului tasan yksi radiokanava ja sieltä tuli lähestulkoon pelkkiä Vain Elämää -sarjan biisejä. Keittiöteam käänsi nupit kaakkoon aina kun kuului Cheekiä, Jonnea ja Erinä...
"Mitä tänne jää kun mä lähden täältä / Ei syytä huoleen / Se päivä ei oo vielä tänään"

Pientä jännitystäkin saatiin kun perheen äiti herätti mut uudenvuoden yönä siihen että tieltä näkyy valoja. No joo, ompa outoo että tieltä näkyy valoja... mutta siellä middleoffnowheressä se on outoa koska seudulla ei ollu muita mökkeilijöitä silloin eikä kyllä liiemmin katuvalojakaan. Sykkeet korkeella seurattiin tapahtumia ja maalattiin erilaisia kauhuskenaarioita. Turhaan. Kumisaappaissa taskulamppujen kera painatettiin pihalle mutta siihen se jännitys sitten loppukin. Ei näkyny enää valoja.

Tällaiset elämän pikku Survival Campit on enemmän kuin tervetulleita. Sen jälkeen oli niin levännyt, rauhallinen ja onnellinen olo. Mitä vähemmän on virikkeitä sitä enemmän nauttii kaikesta tavallisista, aidoista asioista.

Sen verran mun retkeilymieltä koeteltiin että Tampereen Ikea sattui ihan vahingossa reitin varrelle. Ja camp-henkisestä reissusta poiketen sinne oli päästävä...