Uhkaus, kiristys ja lahjonta

 

Ei sillä että mun pinna muutenkaan kovin pitkä olis: yleensä ottaen kiihdyn nollasta 150 nanosekunnissa MUTTA kahden teinin kanssa vaateostoksille lähtö on niin Mission Impossible -yhtälö. Ainakin sillä kertaa oli. Perin rentouttavaa suorastaan...

Tilanne oli päällä kun pojalle piti ostaa farkut. Tytöllä ei ollut sen sijaan akuuttia tarvetta mihinkään. Se että Kouvolan keskustassa on sadan metrin säteellä jopa NELJÄ varteenotettavaa vaateliikettä tuotti pojalle jo ai-van ylitsepääsemättömiä vaikeuksia ja jalkojen senhetkistä toimintakyvyttömyyttä.

Tyttö sen sijaan painatti rekkien välissä kuin ad/hd potenssiin viissataa ja toi näytille erilaisia "Iiiiihania" paitoja, farkkuja ja neuleita: "Äiti, mä haluun tän ja tän ja tän ja tää on AIVAN pakko saada kato miten ihana ja sit mää haluun vielä ton miten niin en voi saada täähän on alennuksessaki jajaja...". Huoh. Yritä siinä samalla saada tätä maleksivaa "Mua ei huvita mikään" -tyyppistä urosta innostumaan YKSIEN farkkujen sovittamisesta.

 

Pinna oli ihan pienesti kireellä jo kaupassa nro2, jossa toinen haluaa taas kaikenlaista ja toinen istuu ja narisee kuinka "Jalkoihin sattuu, janottaa ja ei kiinnosta". No muahan kiinnosti ihan älyttömästi painattaa ihan hiessä toppavaatteissa scannaten kaikki vaatteet maximaalisella nopeudella että päästään tän vuorokauden aikana POIS ja kotiin. Toisella lapsista sen sijaan sitä virtaa ja ostettavaa taas riitti sitäkin enemmän!! Aaaagh....sokka irti.

Joo, ei löytyny sieltäkään mitään, pojalle. Mää en tiedä että kuuluuko se teinien vakiovarustukseen että kaikki asiat pitää sanoa TODELLA KOVAA vaikka seisoisit ihan vieressä mutta puna alkoi nousta aika nopeesti poskille ku ilmoitin että sit siirrytäänkin seuraavaan kauppaan: "MÄÄ EN JAKSA ENÄÄ, MIKSI SÄÄ RAAHAAT VIATONTA LASTA YMPÄRI KAUPPOJA VAIKKA SITÄ EI KIINNOSTA JA SILLÄ ON KAUHEE NÄLKÄ JA JALKAAN SATTUU BLAA BLAA BLAA"...

 

Kieltämättä olin siinä vaiheessa jo sen verran maitohapoilla että teki mieli lyödä hanskat NIIN tiskiin ja painattaa pedaali pohjassa vasenta kaistaa suoraan kotiin. Mutta en antanu periksi vielä silloinkaan. Farkkujahan tässä tultiin ostamaan...

 

Kolmannessa kaupassa poitsu etsi jälleen istumiseen sopivan paikan ja tilanne jatkui. Esittelin jo hieman kireähköllä äänensävyllä muutamat byysat mitkä kaveri vois vetää sovitusmielessä jalkaan. Että joku jaksaa käyttää vastaaninttämiseen niin paljon energiaa ja aikaa sen sijaan että olis blokannut kiinnostavimmat päältä ja laittanu kiltisti päälle mutta ei niin ei. Miten voi olla näin vaikeeta??? Käviköhän kaverilla mielessäkään ettei se mullekkaan ollu sen suurempi nautinto kuin sillekkään. Mut jos farkut piti saada niin luulis että vähintä mitä itse vois tehdä olis että EDES SOVITTAIS NE ITSE!!!

 

Prinsessa oli tietysti löytäny taas jotain kivaa ja halus käydä vielä yhdessä muussakin kaupassa sillä aikaa kun veikkapoika sovittelee jameksia ajan kans. Tää sopi mulle siinä kohtaa enemmän ku paremmin niin ei tarvinnu keskittyä ku yhteen teiniin.

Tuuppasin pojalle farkut käteen ja näytin pukukopin suuntaan. Kesti kieltämättä varmaan viis minuuttia ennen ku kävin tsekkaamaan tilanteen verhon toisella puolella ja sinä aikana ainoastaan kengät oli lähteny jalasta mutta valitus jatkui. Siinä kohtaa otin käyttöön jokaisen hyvän kasvattajan arvostelemat toimintatavat: "uhkaus, kiristys ja lahjonta".

 

Kolmesta vaihtoehdosta valitsin uhkauksen. Kuinka ollakkaan päästiinkin siitä sitten yllättävänkin nopeesti yhteisymmärrykseen kun mainitsin jotain viestintävälineiden takavarikosta. Eipä kestäny aikaakaan kun farkkujen lisäksi löyty kyseiselle herrasmiehelle myös paitapusero. Tyttö sai pari paitaa ja korviksia ja mää palkitsin itseni amerikanlippuhuivilla. Jesh. Häpi ending.

Kaikki kunnon kasvattajat tietystä paheksuu tätä kyseenalaista toimintaa ja niille kenellä ei vielä ole lapsia niin uskallan väittää että välillä tilanne suorastaan vaatii uhkailua, kirsitystä tai lahjontaa ja välillä jopa näiden erilaisia yhdistelmiä että päästään elämässä eteenpäin.

 

Lapset on eniveis ja apsöluutli parasta ja rakkainta mitä tässä maailmankaikkeudessa ihminen voi saada lahjaksi ja lainaksi. Tälläiset päivät kuuluu vaan elämään ja arkeen. Ja niitä toisenlaisia hyviä ja huikeitakin päiviä on onneksi niin paljon enemmän.

Ja kyllä, meinaan jatkaa uhkailua jos tilanne sitä vaatii: on se sen verran tehokasta... ;D