Pyrkiny vähentään

Jos jossain asiassa mulla ei löydy sit milliäkään selkärankaa niin tässä. Ei vaikka välillä aina (muka) yritänki lakkoilla. Mitä ilmeisemmin en sit yritä tarpeeksi eikä löydy tahtoa. Mutta se on käyny selväksi että ilman suklaata ei oo elämää. Mmmmm...

 

Eikä oo omena kauas puusta pudonnut... :D

Joulusta jäi ihan tarpeeksi "ylimääräisiä" rasioita (kukahan hankki enemmän ku olis tarvinnu...?) mut kuinka ollakkaan kun alennusmyynneissä hohtaa suorastaan radioaktiivisesti -50% halvennuslappu niin se on ku kutsuhuuto mulle että ostaostaosta!! Ja mähän ostan: "ihan vaan siksi kun saa niin edullisesti". Hmmm... joulusta saattaa jäädä tällä menetelmällä ihan kivat setit muutakin "ylimääräistä".

Ma en ymmarra että miten joku homo sapiens voi omata itsehillintää niiiin paljon että ei ota ollenkaan tai "no jos nyt ihan muutaman". Saako kysyä että minkä ihmeen muutaman, siitä määrästä ei tuu ku... no ihan vähän tyytyväiseksi. Se toisille "muutama" tarkoittaa mun sanavarastossa suklaalevyn niitä pitkiä rivejä tai konvehtirasian yhtä kerrosta. Voisko muutes joku fazermarabou tuoda markkinoille sellaisen rasian missä olis heti kättelyssä useampi kerros, kiitos! Vähentäis pakkausjätettä, hiilijalanjälkeä jajajajaja... siis ihan vaan egologisista syistä...

Summa summarum: kaupassa tuli hipelöityä valkoista ja kinuskin makuista suklaalevyä. Mutta tällä kertaa en ostanu vaikka mieli teki. Ja totta munassa teki. Ikinä en luovu kokonaan suklaasta mutta tarkottaakohan tää siis sitä että oon pyrkiny vähentään...?