Itkupotkuraivarit VS endorfiinit

Toiset päivät vaan on parempia ku toiset. Ja sit on niitä huonompia päiviä jolloin ei välttis ees tiedä että mikä mättää mutta silti kaikki (tai vaihtoehtoisesti mikään) ei mee tuubiin.

Eilinen vaikutti uhkaavasti tuolta jälkimmäiseltä. Päivässä ei periaatteessa ollut mitään vikaa: oli aurinkoo ja kaikkee. Mutta käytännössä jotenki ei vaan kulkenu. Aamupäivällä tuli Ykkösen kollegalta viesti että ois bodypump tarjolla. Joo, ei mulla illalla mitään tärkempää ollu (suoraan sanottuna sohvalla makaamista olin suunnitellu tekeväni) notta voin pumpata laiskottelun sijaan.

Kun leimasin kellokortin ja ajelin kotia kohti niin iski jäätävä väsymys, jäätävä päänsärky ja jäätävä puolinukuksissa ajelu. Lähes tunnin ajomatkan aikana joutu keksimään vaikka ja mitä että pysyy katse tiukasti väylällä. Tietenkin olis suotavaa että pysyis hereillä ku ajaa. Ja varsinkin liukkailla.

Aloin olla sen verran maitohapoilla että kaivoin jo hansikaslokerosta (miksi se on hansikaslokero? Mun lokerossa on ollu varmaan kaikkea muuta mut ei hanskoja) itsesäälissäkieriskely ceedeen ja valmistauduin tirauttaan samalla pikku itkut siinä mukana "laulamisen" ohessa Bridget Jones -tyyliin. Mutta jos tähän mennessä päivä ei oo menny tuubiin niin miksi se nytkään menis: just The itkubiisin kohdalta levy oli ottanu osumaa eikä soittanu sitä lainkaan. Tämäkin vielä!!!  EIKÖ TÄSSÄ SAA ENÄÄ KIERISKELLÄ ITSESÄÄLISSÄKÄÄN, MITÄÄÄÄ???

Jos on tarpeeksi finaalissa (puhki, väsyny)  niin jopa Kouvolan kylttien näkeminen voi saada vedet silmiin: Iiihana Kouvola, iiihana oma koti, täältä tullaan. Joo-o, tulinhan mä, vartiksi. Toinen kassi nurkkaan, toinen mukaan ja taas menoksi vaikka kieltämättä oli sellainen olo että nyt ei pystykykeneen.

Kun pääsin salille ja bodypump alkoi niin siitä se pössis sitten muuttuki vaikka tuntia aikaisemmin oli valmis lyömään hanskat tiskiin ja ottaa pikku itkupotkuraivarit silkasta väsymyksestä. Päänsärkykin hävisi johonki, onneksi. Tunnin jälkeen jäin vielä jälkipyykeille Ykköseen Terhin ja Jannen kanssa eikä sen kikattelun jälkeen ollut enää huolen häivää, ei väsymystä eikä kyllä jäytäny päätäkään.

Välillä vaan on päiviä jolloin vetää hapoille syystä tai toisesta. Mutta just niinä päivinä endorfiinit -ne uuh uuh hyvänolon hormoonit- tulee niiiiiin tarpeeseen. Pääasia kaiken kaikkiaan että ihmiset tekee sellaisia asioita mistä ne tykkää ja saa hyvän mielen itselleen. Ja entistä vakuuttuneempi oon liikunnan tärkeydestä ja kaikesta mitä se tuo tullessaan. Piste.

Häpi ending