Lihakset töissä - aivot narikassa

Mulla kävi flaksi. Pari viikkoa sitten Terhi houkutteli mut salille sen treenikaveriksi. Ollaan nyt oltu puntilla usampana päivänä viikossa ja jaoteltu treenikohteet eri päiville: hartiat-rinta, selkä, hauis-ojentajat sekä jalat. Tai Terhi on jaotellut ja mää oon kiltisti tehny mitä "käsketään".

 

Mut tyyli on tähän asti ollu se että teen joka kerta salilla kokonaisvaltaisesti kaikkea

periaatteella "koska ikinä ei voi tietää että milloin seuraavan kerran ehtii ja pääsee"...

Tässä kohtaa vielä nousi helposti



Ja tässä not (ne viimeiset...)

Salilla on tullu nyt käytyä muutaman viikon aikana useammin ku varmaan muina vuosina yhteensä.
Terhin treenikaverina oleminen on ollu sekin takia huippua että omat aivot on saanu jättää niin narikkaan ja henkilökohtainen traineri (omasta vapaasta tahdostaan) on sanonu että mitä tehdään, millä painoilla ja paljonko. Mun ei oo tarvinu muuta ku totella. Nooh välillä on tullu laitettua hanttiin ja naristua painomäärästä mutta eipä paljoa vaihtoehtoja oo annettu. Mikä on vaan HYVÄ.
No whining. No excuses.

Push it

 

Myönnän että vaikka harrastankin ryhmäliikuntatunteja niin salilla oon ollu vähän sellainen yksin puurtaja ja äheltäjä. Tai siis ollu. Nyt sekin patoutuma itsestä on joutunu jätesäkkiin ja hiffasin miten kivaa on kun joku seisoo vieressä komentamassa ja tsemppaamassa. Kummasti sitä jaksaa
(tai siis "jaksaa") puristaa vielä pari ylimääräistä.

Huippua on ollut sekin että on poistunut omalta -näin jälkeenpäin ajateltuna vähän liiankin helpolta- mukavuusaslueelta ja huomannu että tykkää enemmän sellaisesta tyylistä mitä ei oo edes ajatellut tekevänsä. Ja tästä uudesta maailmasta innostuneena on virtaa vaikka muille jakaa. Mutta kyllä, pieniä on ne asiat mitkä tekee ihmisen iloiseksi.

Reilu kerho. Henkistä tukea ojentajatreeniin...?

 

Tähän loppuun julkinen ja ISO kiitos Terhille käskyttämisestä, tsemppaamisesta, auttamisesta ja eikä  mitenkään vähiten niistä nauruista ja pikku "tilanteista". On ollu kyllä niin antoisaa, hauskaa ja ihanan rankkaakin mutta siis pelkästään hyvällä tavalla. Mahtavaa kun ympärillä on tällaisia ihmisiä. Toivottavasti trainerilla on ollut "omakin lehmä ojassa" treenatessa ettei hyöty jääny vaan mun iloksi!! Omasta mielestä mää oon saanu silti niiiiin paljon enemmän moninkin eri tavoin. Harmi että tästä eteenpäin ei enää ehdi treenailemaan yhtä usein. Mutta silti sama elämä jatkuu tästäkin eteenpäin mut vähän eri (sali)staililla.

Ja jos on tarvista treenikaverille niin mää oon messissä. Anytime!!

Treenien tärkeimmät tykötarpeet pussukassa: nivea, huulirasva ja korvatulpat.

Viimeiset siltä varalta että "joku" komentaisi liikaa...

"Niin että mitä Terhi sanoitkaan niistä painoista... Ei oikein KUULU!" :D