SUMMER 2013: Kummityttö ja sen äiti

Tutustuttiin kummitytön äitin kanssa aikoinaan Urheiluopistossa ja 2 vuotta niistä oltiin kämppiksiä. Näin jälkeenkinpäin ajateltuna en olis voinu saada parempaa kämppistä. Ja kun asutaan sisäoppi- laitoksessa about 24/7 niin hauskuus ja suht samankaltaiset elämänarvot tulee kohtuu tärkeiksi.

So 90´s eli jotain opiskelijanuoria...

Hauskaa kyllä oli ja niistä Urheiluopistossa vietetyistä vuosista jäi muistoja jos jonkinlaisia. Välillä oli palokunta paikalla ja välillä lumisotaa asuntolassa. Huh huh. Sanomattakin selvää että rehtori ei järin ilahtunut. Kummastakaan. Eikä varmaan mm. niistä ilotulitusraketeistakaan asuntolassa. Me tosin oltiin osallisena noista ainoastaan lumisotaan. Ja muutenkin oltiin tosi nätisti koko aika. Useimmiten ainakin.

Hyviä muistoja ja hienoja hetkiä opiskeluvuosilta

Valmistumisen jälkeen lapsia rupesi tulemaan vuoroin kummallekkin. Vaikka Ansko onkin huomattavasti nuorempi niin se aloitti sekä lopetti tämän vauvabuumin. Kolmannen lapsen (ensimmäisen tytön) synnyttyä mua pyydettiin kummitätiksi. Suostuin ilomielin tähän suureen kunniatehtävään. Kummityttö on kyllä niin valloittava supergirl ja samalla säpäkkä paketti. Kummiinsa tullut säpäkyydessään.

Tämän kesän treffeissä kesäaikataulut meinasi aiheuttaa teknisiä ongelmia koska välimatkaakin on mutta randomilla laitettu tekstari "Pääsisittekö meille loppuviikolla?" onnistui nappiin. Tytöt oli meillä jo heti seuraavana päivänä. Niin jesh! Tyttäret touhotti omiaan ja me isommat omiamme. Kuulumiset piti tietty heti päivittää. Ja kyllä sitä asiaa riittikin. Höpöttämisen lisäksi tehtiin vähän muutakin:

Ihan mahtavaa että ystävyys on säilynyt opiskeluvuosien jälkeenkin ja jatkunut nyt
 tyttärillekkin. Sama hauskuus ja samankaltaiset elämänarvot on tallessa edelleen.
Kiitos että saan olla kummina ihanalle SuperGirlille.

Ja hei, muistellaan varmaan loppuelämän ajan että 

MIKÄ laukaisi sen palohälyttimen meijän kimppakämpässä opiskeluvuosina... :D :D